Ajatuksia menestyksestä

Blogi on ollut aika "pintapuolinen" ja tietoisesti olen välttänyt "mielipidepostauksia", kun helposti voi käydä niin että ihmiset ymmärtää väärin tai joku muuten vaan pahoittaa mielensä. 
Pidemmän aikaan olen kuitenkin miettinyt, että haluaisin tästä aiheesta kirjoittaa.

Eli koiran tittelit. Silloin reilu 10 vuotta sitten, kun olin itselleni pentua etsimässä ajattelin vielä vähän toisin. Jos mietitään vaikka näyttelyiden näkökulmasta. Kuvittelin aika mustavalkoisesti että pitkä tittelirivi = erinomaisen hieno koira. 

Ajatusmaailma on nyt kuitenkin muokkautunut siihen suuntaan, että menestys ei vielä kerro koko totuutta eikä aina edes puolia siitä. Jos esimerkiksi on näyttelytitteleitä nimen edessä pitkä rivi, se kertoo myös siitä, että todennäköisesti koiralla on aktiivinen omistaja, jolla on mielenkiintoa käyttää rahaa ja aikaa näyttelyihin. 
Tarkoitan siis, että useamman maan muotovalio voisi yhtä hyvin, jollakin toisella omistajalla olla käynyt yhden näyttelyn, saamatta yhtään ruusuketta. 

Sama pätee muihin harrastuksiin. Tottelevaisuusvalio ei automaattisesti synny tottelevaisena. Sillä täytyy olla omistaja/ohjaaja, jolla on sitkeyttä, taitoa, halua kisata jne. Ja taas sama. Taitava ohjaaja saa haastavastakin koirasta esim. tokovalion.

Esimerkiksi Jillan kanssa päästiin agilityssä useiden kisojen jälkeen 3-luokkaan. Jollakin paremmalla ohjaajalla se olisi ollut jo agivalio, luulen. Minun mielipiteeni on, että tittelit ja koulutustunnukset sekä luokkanousut on toki koirasta, mutta vielä enemmän ohjaajasta kiinni. 

En halua silti vähätellä saavutuksia, ei niihin aina riitä aktiivinen ja taitava ohjaajakaan. Muotovalio on ollut vähintään kolmen ulkomuototuomarin mielestä sertin arvoinen. Ei ihan joka koiralta onnistu. Agilityvalio on ollut varmasti nopea ja ketterä. Käyttövaliolla on varmasti paljon hyviä ominaisuuksia. Annan kyllä arvoa menestykselle. Ja titteleille. 

Käyn varmasti joskus taas ulkomailla näyttelyissä katomassa miten käy ja yritän koirilleni koulutustunnuksia. Olen myös ylpeä ja ilahtunut kasvattieni titteleistä ja tunnuksista. Silti ne ovat niitä samoja koiria titteleillä tai ilman.

Olisi kätevää jos tittelit periytyisi suoraan. Mutta kun ei. Siksi jalostusvalintoja tehdessä niille ei mielestäni saisi antaa kaikkea painoarvoa. Että valitsen nyt tämän uroksen, koska näin hieno määrä titteleitä. Meidän kolmen pentueen isät ovat kaikki muotovalioita, mutta olen myös yrittänyt käyttää uroksia, joista kaikki ei ole ollut. Ja voisin käyttää jalostukseen urosta, jolla olisi vaikka "vain" eh näyttelyistä.
Ja edelleen, annan kaikenlaiselle menestykselle arvoa, mutta jalostusvalinnat ovat isompi kokonaisuus.

Toivottavasti tästä ymmärtää mitä tarkoitan.

 Tässä Tamsku, joka on minun mittapuullani menestynyt ihan mukavasti. Näinkin tumpelon ohjaajan kanssa. Inttivalio, erkkarin bis-pentu, juniorivoittaja, erkkarin luokkavoitto + pn-4, messarin pn2 +cacib.  Kisattu vähän agiliyssä, tokossa ja rallytokossa, kaikissa aika pienellä treenillä. Luonnetesti läpäisty. 

Ihan yhtähyvin sillä voisi olla koiranetissä vain yksi merkintä. Jos en olisi näyttelyistä kiinnostunut ja kasvattajan toiveesta käyttänyt yhden kerran kehässä. Olisi sattunut tuomari, joka ei siitä pidä ja antanut arvosanan H. Silti se olisi tuo sama koira. Ja jos sillä olisi jälkeläisiä, se olisi ollut samanlainen periyttäjä, titteleillä tai ilman.