26. heinäkuuta 2018

Tarmo 6 vuotta

Paljon onnea Tarmolle 6v syntymäpäivänä! 

Fi & Ee Mva Sabletail's Special Case 


21. heinäkuuta 2018

Luonnetestit

Tänään meillä oli mielenkiintoinen päivä, sillä Papi, Ruska ja Hilda osallistuivat luonnetestiin. Aada oli myös ilmoitettu, mutta juoksun vuoksi ei voinut nyt osallistua.

Emma ja Ruska olivat meillä myös yökylässä ja voi että kun oli Hilda onnellinen saadessaan Ruskan meille kaverikseen. Käytettiin koiria uimassa usean kertaan ja täytyy sanoa että taas meni aika liian nopeasti :D

Luonnetestistä tuloksia:

Papi: 124 pistettä, laukausvarma

Ruska: 173 pistettä, laukauskokematon

Hilda: 97 pistettä, laukausvarma

Kaikilla meni siis läpi hyväksytysti, miten hienoa! Tuomareina testissä toimi Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.
Kiitos Papin ja Ruskan omistajille kun testasitte koirat ja paljon onnea vielä! 

Sabletail's Brown Sugar "Ruska" 

 Sabletail's Black Patrik "Papi" 

 Daamin Kersantti Karoliina "Hilda"

9. heinäkuuta 2018

Koda ROP-pentu

Viime lauantaina Koda eli Sabletail's Finnish Forever kävi näyttelyssä Juvalla. Tuomarina toimi Harto Stockmari ja palkitsi Kodan kunniapalkinnolla jonka myötä oli sitten myös ROP-pentu. Paljon onnea omistajille :) 


"Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet. 
Oikean muotoinen pää. 
Etuosan tulee vielä kehittyä.
Hyvä runko, oikein kulmautunut takaosa. 
Leveä reisi, vähän jyrkkä lantio. 
Liikkuu hyvin kun huvittaa. 
Vähän korkea häntä liikkeessä."
KP, Rop-pentu 


3. heinäkuuta 2018

Epäonnea ja tärkeitä valopilkkuja

Olen aina välillä miettinyt mikä siinä onkin, että tuo kasvatus jaksaa aina innostaa ja kiinnostaa. Kun olen vähän sellainen ihminen, joka ei mielellään ota elämässä riskejä, tykkäisi pitää ohjat omissa käsissä ja varmistella asioita.

Koirien kasvatushan ei ole oikeastaan mitään yllämainittua. Riskejä on pakko ottaa monessakin eri vaiheessa/tilanteessa. Ohjat eivät ole täysin omissa käsissä, koska sattumallakin on sormensa pelissä eikä kaikkeen voi kuitenkaan itse vaikuttaa.

Toki hyvällä pohjatyöllä voi yrittää vaikuttaa edellä mainittuihin asioihin.

Oikeastaan tällä vielä melko lyhyellä kasvattajan taipaleella olen kahdesti miettinyt, että onko minusta tähän hommaan. Eka kerta oli silloin kun Jilla sai toisen pentueensa ja meni sektioon. Siinä kun yritettiin kuluttaa aikaa ja odottaa lopputulosta ajattelin, että samaa en haluaisi kokea kyllä enää uudestaan.
Toinen kerta oli silloin, kun meillä jäi useasta yrityksestä huolimatta nartut tyhjäksi tai astutukset eivät onnistuneet. Kun piti myöntää itselle, että meidän ekan pentueen nartuista ei jatkoa saa. Ajattelin, että epäonnistumiset kerta toisensa jälkeen menee liikaa ihon alle ja kiusaan vain itseäni.

Mutta juuri kun ajattelin, että olen kaiken yrittänyt ja mistään ei mitään tule, sain kuin sainkin Jillalle lapsenlapsia Tarmon kautta. Tämä pentue tuli niin oikeaan kohtaan kuin koskaan voi tulla ja palautti uskoa takaisin siitä, että joskus se sitkeys palkitaan ja kuten sanotaan "aurinko paistaa myös risukasaan".
Rokan kohdalla sain vielä toisenkin pentueen yhteistyökuviolla. 

Nyt tulevaisuuteen on jo joitakin suunnitelmia. Sitä ei ole kasvattaja mitenkään helpossa asemassa, kun on oman itsensä sekä muidenkin kritiikin kohteena vaikka parhaansa yrittää toki tehdä. Helppo tie se ei ole, mutta antaa valtavan paljon ja toiveikkain mielin suunnittelen tulevaa. Paras palkinto tällä matkalla on ollut kasvatit ja niiden omistajat, niistä saa sitä energiaa jatkaa eteenpäin kasvatustyössä.