Vuosi 2019

Olen vuoden loppupuolella aina tehnyt päivityksen ja hieman pysähtynyt miettimään mitä kulunut vuosi piti sisällään. Vuodessa 2019 onkin paljon ihania asioita. Päällimmäisenä mielessä on se, että sain toteuttaa omia unelmiani ja kerrankin myötätuulet puhalsivat oikein kunnolla pentusuunnitelmien osalta. 

Mutta tämmöisiä juttuja nousee mieleen:

Jilla täytti loppuvuodesta 12 vuotta, edelleen kulkee lenkeillä mukana ja mieli on pirteä. Ansaittuja eläkepäiviä viettelee, mutta kesällä rallytokoa pääsi nuorempien treenien ohessa tekemään ja hyvässä muistissa kuviot on.

Tamsku täytti alkuvuodesta 9 vuotta. Tamskun vuoden parhain saavutus on se, kuinka rakastava "kämppis" se on meidän Mimosalle. Tamsku on myös harrastuksista eläkkeellä, mutta pääsi myös rallytokoon liittyviin treeneihin välillä mukaan. Alkuvuodesta Tamsku kävi hammaskiven poistossa. 

Hilda täytti syksyllä 4 vuotta. Se sai ensimmäisen pentueensa ja hoiti mammakoiran roolin erinomaisesti. Agilityssä saatiin treeniryhmäpaikka ja kisattiin Imatralla yhdet kisat (3 rataa), joista kaikilla saatiin tulos ja oltiin palkinnoilla. Ei huono kisauran korkkaus. Yhdellä näistä radoista tienattiin myös Luva. 
Näyttelypuolella meillä oli Hildan kanssa paras vuosi koskaan. Kaksi näyttelyä, joista toisessa se oli Vsp, samalla tullen Suomen muotovalioksi ja toisessa näyttelyssä Rop. 

Mimosa jäi meidän heelerpentueesta minun vanhempieni koiraksi ja Tamskun kaveriksi. Mimppe aloitti agilityyn tutustumisen ja saatiin ryhmäpaikka meille. Mimosan kanssa käytiin kaksi pentuluokan näyttelyä, molemmista se sai kp:n ja toisessa oli Rop-pentu. Mimosa sairasti suolistotulehduksen, josta onneksi eläinlääkärin hoidolla nopeasti toipui. 

Kasvatuksen suhteen tämä oli oikea poikkeusvuosi. Meille syntyi kolme ihanaa pentuetta. Ensin minun ensimmäinen heelerpentue, kun Hilda sai 2 urosta ja 3 narttua helmikuussa. 

Sitten sijoitusnarttuni Aada sai 3 urosta ja 1 nartun huhtikuussa. Tämän myötä Aadasta tuli Ilonan ja Juhon oma koira. 

Sain vielä ilokseni toteuttaa yhteistyössä pentueen Ruskan omistajien kanssa. Ruska sai joulukuussa 3 urosta ja 3 narttua. 

Sabletail's kasvatinomistajiin liittyi siis usea uusi ihminen ja pennut saivat jokainen ihanat kodit. Ruskan pennut ovat toki vielä meillä kasvamassa ja niiden luovutus menee ensi vuoden puolelle. 

Kiitos Aadan ja Ruskan omille ihmisille korvaamattomasta yhteistyöstä. Ja miten paljon olenkaan saanut kaikenlaista apua pentujen kanssa, kiitos jokaiselle! 

Sain tänä vuonna kolme sijoituskoiraa tulevaisuuden haaveita mahdollisesti toteuttamaan. 
Kaneli-heeleri, Kaya-kelpie ja sitten joku Ruskan kolmesta tytöstä menee sijoitukseen. Toivotaan että niitä myötätuulia olisi meillä jatkossakin. 

Vaikka olen paljon kirjoittanut tänä vuonna syntyneistä pentueista niin yhtään vähemmälle en halua jättää niitä aikaisempiakaan. Ensimmäinen pentue täytti 9 vuotta, toinen pentue 7 vuotta, kolmas pentue 3 vuotta ja neljäs pentue 2 vuotta. 
Mielessä ovat paljon ja ihana saada kaikista kuvia ja kuulumisia. 

Kasvatteja kisasi/kävi: agilityssä, rallytokossa, näyttelyissä, luonnetestissä, paimentamassa ja terveystarkeissa. Hienoa! 

Koiraharrastuksen ulkopuolelta pitää mainita muutama juttu. Kesästä jäi mieleen mukavat veneretket. Keväällä sain vakituisen työpaikan, siitä olin ja olen tosi onnellinen. 

Kokonaisuudessaan 2019 vuoteen mahtuu tosi paljon mukavia muistoja ja minulla ainakin oli omannäköiseni vuosi. Kiitos kaikille jotka olitte osana sitä.