Paljon onnea Tarmolle 6v syntymäpäivänä!
Fi & Ee Mva Sabletail's Special Case
26. heinäkuuta 2018
21. heinäkuuta 2018
Luonnetestit
Tänään meillä oli mielenkiintoinen päivä, sillä Papi, Ruska ja Hilda osallistuivat luonnetestiin. Aada oli myös ilmoitettu, mutta juoksun vuoksi ei voinut nyt osallistua.
Emma ja Ruska olivat meillä myös yökylässä ja voi että kun oli Hilda onnellinen saadessaan Ruskan meille kaverikseen. Käytettiin koiria uimassa usean kertaan ja täytyy sanoa että taas meni aika liian nopeasti :D
Luonnetestistä tuloksia:
Papi: 124 pistettä, laukausvarma
Ruska: 173 pistettä, laukauskokematon
Hilda: 97 pistettä, laukausvarma
Kaikilla meni siis läpi hyväksytysti, miten hienoa! Tuomareina testissä toimi Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.
Kiitos Papin ja Ruskan omistajille kun testasitte koirat ja paljon onnea vielä!
Emma ja Ruska olivat meillä myös yökylässä ja voi että kun oli Hilda onnellinen saadessaan Ruskan meille kaverikseen. Käytettiin koiria uimassa usean kertaan ja täytyy sanoa että taas meni aika liian nopeasti :D
Luonnetestistä tuloksia:
Papi: 124 pistettä, laukausvarma
Ruska: 173 pistettä, laukauskokematon
Hilda: 97 pistettä, laukausvarma
Kaikilla meni siis läpi hyväksytysti, miten hienoa! Tuomareina testissä toimi Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.
Kiitos Papin ja Ruskan omistajille kun testasitte koirat ja paljon onnea vielä!
Sabletail's Brown Sugar "Ruska"
Sabletail's Black Patrik "Papi"
Daamin Kersantti Karoliina "Hilda"
9. heinäkuuta 2018
Koda ROP-pentu
Viime lauantaina Koda eli Sabletail's Finnish Forever kävi näyttelyssä Juvalla. Tuomarina toimi Harto Stockmari ja palkitsi Kodan kunniapalkinnolla jonka myötä oli sitten myös ROP-pentu. Paljon onnea omistajille :)
"Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet.
Oikean muotoinen pää.
Etuosan tulee vielä kehittyä.
Hyvä runko, oikein kulmautunut takaosa.
Leveä reisi, vähän jyrkkä lantio.
Liikkuu hyvin kun huvittaa.
Vähän korkea häntä liikkeessä."
KP, Rop-pentu
3. heinäkuuta 2018
Epäonnea ja tärkeitä valopilkkuja
Olen aina välillä miettinyt mikä siinä onkin, että tuo kasvatus jaksaa aina innostaa ja kiinnostaa. Kun olen vähän sellainen ihminen, joka ei mielellään ota elämässä riskejä, tykkäisi pitää ohjat omissa käsissä ja varmistella asioita.
Koirien kasvatushan ei ole oikeastaan mitään yllämainittua. Riskejä on pakko ottaa monessakin eri vaiheessa/tilanteessa. Ohjat eivät ole täysin omissa käsissä, koska sattumallakin on sormensa pelissä eikä kaikkeen voi kuitenkaan itse vaikuttaa.
Toki hyvällä pohjatyöllä voi yrittää vaikuttaa edellä mainittuihin asioihin.
Oikeastaan tällä vielä melko lyhyellä kasvattajan taipaleella olen kahdesti miettinyt, että onko minusta tähän hommaan. Eka kerta oli silloin kun Jilla sai toisen pentueensa ja meni sektioon. Siinä kun yritettiin kuluttaa aikaa ja odottaa lopputulosta ajattelin, että samaa en haluaisi kokea kyllä enää uudestaan.
Toinen kerta oli silloin, kun meillä jäi useasta yrityksestä huolimatta nartut tyhjäksi tai astutukset eivät onnistuneet. Kun piti myöntää itselle, että meidän ekan pentueen nartuista ei jatkoa saa. Ajattelin, että epäonnistumiset kerta toisensa jälkeen menee liikaa ihon alle ja kiusaan vain itseäni.
Mutta juuri kun ajattelin, että olen kaiken yrittänyt ja mistään ei mitään tule, sain kuin sainkin Jillalle lapsenlapsia Tarmon kautta. Tämä pentue tuli niin oikeaan kohtaan kuin koskaan voi tulla ja palautti uskoa takaisin siitä, että joskus se sitkeys palkitaan ja kuten sanotaan "aurinko paistaa myös risukasaan".
Rokan kohdalla sain vielä toisenkin pentueen yhteistyökuviolla.
Nyt tulevaisuuteen on jo joitakin suunnitelmia. Sitä ei ole kasvattaja mitenkään helpossa asemassa, kun on oman itsensä sekä muidenkin kritiikin kohteena vaikka parhaansa yrittää toki tehdä. Helppo tie se ei ole, mutta antaa valtavan paljon ja toiveikkain mielin suunnittelen tulevaa. Paras palkinto tällä matkalla on ollut kasvatit ja niiden omistajat, niistä saa sitä energiaa jatkaa eteenpäin kasvatustyössä.
Koirien kasvatushan ei ole oikeastaan mitään yllämainittua. Riskejä on pakko ottaa monessakin eri vaiheessa/tilanteessa. Ohjat eivät ole täysin omissa käsissä, koska sattumallakin on sormensa pelissä eikä kaikkeen voi kuitenkaan itse vaikuttaa.
Toki hyvällä pohjatyöllä voi yrittää vaikuttaa edellä mainittuihin asioihin.
Oikeastaan tällä vielä melko lyhyellä kasvattajan taipaleella olen kahdesti miettinyt, että onko minusta tähän hommaan. Eka kerta oli silloin kun Jilla sai toisen pentueensa ja meni sektioon. Siinä kun yritettiin kuluttaa aikaa ja odottaa lopputulosta ajattelin, että samaa en haluaisi kokea kyllä enää uudestaan.
Toinen kerta oli silloin, kun meillä jäi useasta yrityksestä huolimatta nartut tyhjäksi tai astutukset eivät onnistuneet. Kun piti myöntää itselle, että meidän ekan pentueen nartuista ei jatkoa saa. Ajattelin, että epäonnistumiset kerta toisensa jälkeen menee liikaa ihon alle ja kiusaan vain itseäni.
Mutta juuri kun ajattelin, että olen kaiken yrittänyt ja mistään ei mitään tule, sain kuin sainkin Jillalle lapsenlapsia Tarmon kautta. Tämä pentue tuli niin oikeaan kohtaan kuin koskaan voi tulla ja palautti uskoa takaisin siitä, että joskus se sitkeys palkitaan ja kuten sanotaan "aurinko paistaa myös risukasaan".
Rokan kohdalla sain vielä toisenkin pentueen yhteistyökuviolla.
Nyt tulevaisuuteen on jo joitakin suunnitelmia. Sitä ei ole kasvattaja mitenkään helpossa asemassa, kun on oman itsensä sekä muidenkin kritiikin kohteena vaikka parhaansa yrittää toki tehdä. Helppo tie se ei ole, mutta antaa valtavan paljon ja toiveikkain mielin suunnittelen tulevaa. Paras palkinto tällä matkalla on ollut kasvatit ja niiden omistajat, niistä saa sitä energiaa jatkaa eteenpäin kasvatustyössä.
20. kesäkuuta 2018
Hildan kisat
Noin viikko sitten kisattiin Hildan kanssa agilityssä, ihan vaan epiksissä. Eka rata oli supermölleille missä oli hyppyjä ja putkia. Mentiin vauhdilla se läpi ja päästiin puhtaalla radalla maaliin, tällä suorituksella tuli myös voitto.
Seuraava rata oli sitten mölleille ja se oli toki myös vaikeampi. Yhtä takaakiertoa mietin, että miten saan sen onnistumaan niin, että Hilda menee vielä putken oikeaan päähän. En ehtinyt tekemään sitä ohjausta mitä ajattelin, mutta Hilda pelasti sitten tilanteen itse. Tässä myös reilusti alle ihanneajan puhtaalla suorituksella maaliin ja voitto. On se melko mukava agikaveri tuo heeleri :)
Videot radoista löytyy toinen minun facesta ja toinen Sabletail's instagram sivulta jonka löytää nimellä "sabletails".
Keppejä ollaan käyty tekemässä nyt niin usein kun on ehditty hallilla. Lähinnä kerta viikkoon. Edistystä on jo tapahtunut ja onnistuneita keppejä tehty. Vielä pitää saada lisää varmuutta ja kokemusta kuitenkin. Toivon, että päästään tänä vuonna vielä kisaamaan, mutta kiire ei ole.
Alla kesäkuvat molemmista tytöistä :)
Seuraava rata oli sitten mölleille ja se oli toki myös vaikeampi. Yhtä takaakiertoa mietin, että miten saan sen onnistumaan niin, että Hilda menee vielä putken oikeaan päähän. En ehtinyt tekemään sitä ohjausta mitä ajattelin, mutta Hilda pelasti sitten tilanteen itse. Tässä myös reilusti alle ihanneajan puhtaalla suorituksella maaliin ja voitto. On se melko mukava agikaveri tuo heeleri :)
Videot radoista löytyy toinen minun facesta ja toinen Sabletail's instagram sivulta jonka löytää nimellä "sabletails".
Keppejä ollaan käyty tekemässä nyt niin usein kun on ehditty hallilla. Lähinnä kerta viikkoon. Edistystä on jo tapahtunut ja onnistuneita keppejä tehty. Vielä pitää saada lisää varmuutta ja kokemusta kuitenkin. Toivon, että päästään tänä vuonna vielä kisaamaan, mutta kiire ei ole.
Alla kesäkuvat molemmista tytöistä :)
9. kesäkuuta 2018
29. toukokuuta 2018
Kesäkuvia
Blogin päivittämisessä on ollut hiukan taukoa, kun on ollut hienoja aurinkoisia päiviä niin vapaa-aika on mennyt ulkona/pihalla. Tässä kesäkuvia viime ajoilta, jotain varmasti unohtui laittaakin.
Vielä kuvamuisto näyttelystä.
Uimareissulla Aada, Kuura, Tamsku, Roka ja Koda
Vielä kuvamuisto näyttelystä.
Jillan poika, kaksi tytärtä sekä pojantytär.
Aada kuvassa tasan 2v
Tässä myös Aada
Saatiin Ilona ja Ella meidän iltalenkille seuraksi sekä tietty kelpiet Elvi ja Aada.
Koda
Ruska ja Kuura
Väliin kukkakuva, ihanaa kun on oma piha!
Nero
Hilda
Ruska
Tässä myös Ruska ja Oskari-hevonen
Uimareissulla Aada, Kuura, Tamsku, Roka ja Koda
Lappeenrannan satamasta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)