Perhe- ja sisaruskuvat

Emma ja Ruska olivat Lappeenrannassa muutama viikko sitten. Treenattiin yhdessä porukalla agilityä, otettiin kuvia ja lopuksi vielä yhteistreenit rallytokoa. Oli mukavaa, kiitos kaikille :) 
Kaikki alla olevat kuvat ovat Suskun ottamia. 

Koko kelpieperhe 

Emä Roka, keskellä Papi, Ruska ja Aada sekä laidassa isä Tarmo

Sisarukset Aada, Papi ja Ruska 

 

Meidän värisuora

 

Jillan jälkikasvua, sisarpuolet Kuura ja Tarmo

Tallinna kv

Tehtiin retki Tallinnaan Suskun ja Kuuran kanssa viime lauantaina. Minulla oli Hilda mukana ja tämä oli sille ensimmäinen ulkomaan reissu. Oikeastaan lähdettiin matkaan jo perjantaina, kun saatiin yöpaikka läheltä satamaa, joten meidän ei tarvinnut ihan täältä Lappeenrannasta asti lähteä lauantaina aamulla.

Lauantaina aamulaivalla Tallinnaan. Uutisissa luki edellisenä iltana, että laivamatkat saattaa aikataulun suhteen venyä myrskyn vuoksi. Kyllä laivassa keinutti, mutta hyvin päästiin perille. Kuura oli ensin vuorossa ja sen arvosteli Dina Korna, Viro. Kysyi minulta vielä kaksi kertaa koiran ikää, oli niin yllättynyt kun sanoin Kuuran olevan 8,5 vuotta. 
Kuura sai sen mitä toivoimme, eli tuloksena Sert, Cacib ja Rop! Tämä tarkoitti sitä, että Kuurasta tuli samalla Viron muotovalio ja Kansainvälinen muotovalio eli C.I.B. Huikeaa! 

Hildan kehää saimme odotella tovin, sillä se oli ihan viimeisenä omassa kehässään vuorossa. Sen arvosteli Ruth Wagner, Luxemburg. Tälläkertaa Hilda pisti esiintymisen suhteen parastaan ja tuloksena Sert, Cacib ja Rop! Yhden sertin kun se vielä Suomesta saisi, niin valioituisi sitten kahden maan valioksi. Heelereille ei cacibit kuulu, mutta antoivat valkoisen ruusukkeen siellä meille muiden rusettien mukana. 

Ryhmäkehiä päätettiin lopulta jäädä odottelemaan ja niitä saatiinkin taas pitkä tovi odotella, kun ykkösryhmä oli viimeisenä. Vaan se odotus sitten kannatti! Rurh Wagner nosti Kuuran ykkösryhmän neljänneksi, eli Kuura oli kirsikkana kakun päällä vielä Ryp4! 

Näyttelypaikalta äkkiä syömään ja siitä laivaan. Ei harmittanut yhtään ettei shoppailemaan ehditty. Kyllä väsytti kovasti, mutta tulokset lämmittivät mieltä. Kiitos Suskulle ja Arille tosi paljon matkaseurasta ja kuskaamisesta! :) 

 Kuuran saalis, tässä kohtaa ei vielä arvattu mitä on luvassa

 Hildan poseeraus

 Kuura Ryp4!

Hildan tuliaiset Tallinnasta 

Kuuralle aginolla

Paljon onnea nollaradasta ja 2. sijasta Anniina ja Kuura!

Pari kuvaa kasvateista

Kesällä tuntui olevan niin kiire, että blogin päivitys usein jäi ja monta kivaa kuvaa sain kasvateista, mitkä jäi sitten päivittämättä tänne. 

Tässä nyt alkuun muutama kuva: 

 

Aada kaunokainen

 Aada on hyvä frisbeekoira myös :)

 

Jillan tytär Papu on vasta käynyt vaellusreissulla, kuvassa huilaa taukopaikalla

 

Fede oli myös kesällä käynyt vaellusretkellä 

Syksy saapuu

Käytiin viime vapailla retkellä, vietiin koirat sellaiseen paikkaan juoksemaan, missä ne pääsivät myös uimaan. Kamerakin oli mukana, vaan yhtään kuvaa ei tullut sillä otettua.. Kännykkäkuvia sitten muutama. 

Viime torstaina treenattiin Hildan kanssa aamupäivällä agilityä, nyt uskallan jo juostakin tämän minun polveni kanssa. Kepit sujuu jo melko hyvin, vielä vain varmuutta tarvitaan, että toimii sitten kisavireessäkin. 
Myöhemmin päivällä treenattiin rallytokoa meidän omalla porukalla, mukana tällä kertaa Papi, Koda, Roka, Tamsku ja Hilda + toki ohjaajat. 

 Sateenkaaren päässä on aarre

Hilda 3 vuotta

Meidän Hilda-heeleri täytti eilen 3 vuotta. Siinä on kyllä iso persoona pienessä paketissa. 

Hildahan oli hiukan ns. hyppy tuntemattomaan. Toki olin heelereitä katsellut jo muutaman vuoden ja ajattelinkin, että joskus sellaisen vielä haluan. Koska pentusuunnitelmat kelpieiden kohdalla eivät toteutuneet, päätin antaa mahdollisuuden tälle toiselle haaveelle. 
Löytyi mielenkiintoinen yhdistelmä, pennut olivat juuri syntyneet. Laitoin sähköpostia, soiteltiin ja sovittiin tapaaminen. Ajeltiin monta tuntia pentuja katsomaan, mutta kyllä se kannatti. Narttuja oli pentueessa kolme, joista keskikokoinen etsi vielä kotia. Olipa hyvä tuuri, koska juuri se keskikokoinen narttu oli se joka minuun vetosi erityisesti ja meille se luvattiin. Olipa pitkät pari viikkoa odottaa, että saatiin se sitten kotiin hakea :)

Hildasta on kasvanut meille hyvinkin sopiva koira sekä minulle kaveri agilityyn. Omasta mielestään se on kelpie, luulen niin. Hassuja tapoja sillä on paljon, kuten nukkua minun vaatekaapin alahyllyllä, kevythäkin katolla tai salaa meidän olkkarin pöydällä, silloin kun ei olla kotona. Pihalla se viihtyy säällä kuin säällä.

"Jos saisin pitkät kintut, niin kauas kulkisin
ja kummitukset kaikki myös varmaan kohtaisin.
On todellisuus toista kun silmät aukaisen,
ja näen pikkunaisen vain taskukokoisen."
-Pikku Myy-