Viime viikolla käytiin Hildan kanssa terveystarkeissa. Heelereiltä pääosin tutkitaan polvia ja silmiä ja ne kuuluvat rodun pevisaan terveystarkkien osalta. Ihan omasta mielenkiinnostani kuvautin sitten lonkat ja kyynäret, mitä heelereiltä melko vähän tutkitaan. En sen takia, että Hilda olisi vaikka oireillut toista lonkkaansa mitenkään.
Olin katsovinani että Hilda olisi ollut viides lonkkakuvattu heeleri tänä vuonna, jos en ihan väärässä ole. Tässä nämä viralliset tulokset:
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Polvet: 0/0
Lonkat: A/D, ei näkynyt nivelrikkoa
Kyynäret: 0/0
Tottakai tuo toinen lonkka harmitti ja harmittaa edelleen. Meillä alkaisi ensi kuussa se agilitykin ja ensimmäinen ajatus eläinlääkärissä oli kyllä, että keskitytään muihin harrastuksiin. Nyt olen kuullut paljon kannustavia kommentteja, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä sen suhteen, onko se agility nyt meidän harrastus.
Mietityttää se, että jos lonkka alkaisi vaivaamaan, niin syyttäisin itseäni sitten, että miksi ollaan agia tehty. Toki Hildaa en halua/voi pumpulissakaan pitää ja jotain tullaan jokatapauksessa harrastamaan, mutta onhan se agility fyysinen laji. Asia siis edelleen pohdinnassa.
Positiivisesti jos ajatellaan, niin luulen että koiran pieni koko on etu. Ja onhan noissa terveystarkeissa paljon hyvääkin. Unohtamatta sitä, että Hildan luonteessa on niin paljon hyviä asioita. Eläinlääkärissäkin se käyttäytyi tosi hyvin ja rennosti. Ulkomuodoltaanhan se on sievä kuin karkki. Sanoinkin, että minulle se paras heeleri kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti