31. tammikuuta 2016

Marakattini mun

Hilda on tavan marakatti. Joku aika sitten koirien jäinen ruoka oli sulamassa pöydällä ja kohta huomasin että heeleri oli siinä pöydällä sitä syömässä! Tuoli ei siis ollut ihan pöydän alla ja sitä kautta sitten kätevästi hypännyt pöydälle herkuttelemaan. 
Myös kaksi kertaa on loikannut olohuoneen arkkupöydälle ihan ilman vauhtia. Nämä jutut eivät ikinä ole tullut kelpieiden mieleen tehdä. 

Meillä oli eilen tosi huono päivä. Aamulla koiria ulos viedessäni kaaduin, jalat vain lähti alta kun oli liukasta. Voitte arvata että kyllä sattui! 
Sitten annoin koirille aamuruoassa Maukas lohikuutiot ja ne ei kunnolla sitten ehtineetkään sulaa. Tämä olisi kyllä pitänyt ennakoida, mutta siis Jillahan nielaisi koko kuution kerralla kurkusta alas. Noh, ei onneksi käynyt sitten kuinkaan. Hilda tietysti kuskasi oman kuution olohuoneen sohvalle. Kiva. 

Meillä oli pentukoulu sitten. Voitte arvata että miten meni... no ei hyvin. Muutamia kertoja Hilda teki yhteistyötä, mutta pääasiassa sitä ei jostain syystä kiinnostanut yhtään. Ei lelu, ei namit eikä ainakaan totella omistajaa. Olin vähän kädetön sen kanssa kun mikään ei sujunut. Vähän hämilläänkin, koska aikaisemmat kerrat on mennyt kivasti. Kahdesta asiasta pentunen saa kuitenkin plussaa. Se on tosi hiljainen (eli ei hauku tai provosoidu haukkumaan) sekä siitä että teki luoksetulon tullen minun luokse. 

Hildahan on vasta vaja 5kk, että eihän se ole ihme jos maailmassa on paljon muutakin kiinnostavaa kun oma ihminen ;-) tänään meillä on treenivuoro, joten yritetään tehdä paremmin. 

Tamskun kuulumisia hieman, sillä alkoi eilen juoksut. Turkkikin tippuu parhaillaan, mutta mitenkään kalju se ei kyllä ainakaan vielä ole. Tamsku pääsi myös "kauneushoitolaan" ja tykkää kyllä esimerkiksi turkin kampaamisesta. Kynsien leikkuun aikana hän haluaa olla selälään :-D!

Valitsin ihan tekstiin sopivan kuvan. Ei-niin-onnistuneen. "Me ei ainakaan katsota kameraan"

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta tuo Hildan touhu että pakko kommentoida :D Milollakin on välillä sellaisia päiviä että ei vähempää voisi kiinnostaa namit eikä lelut eikä mitkään muutkaan houkuttimet. Onneks on sitten vastapainoksi niitä päiviä että kaikki sujuu loistavasti, niiden avulla jaksaa taas muutamat känkkäränkkä-päivät :)

    VastaaPoista
  2. Juu niinhän se menee :D Näiden kanssa ei pääse koskaan tylsistymään, kun osaavat aina yllättää :) Yleensä ihan positiivisesti, joskus vähemmän positiivisesti ;)

    VastaaPoista